hormoniryhmistä

Hormoniryhmät ovat endokriinisen säätelyn perusta ja koostuvat erillisistä kemiallisista rakenteista signaalimoleyleistä. Ne erittyvät verenkiertoon ja vaikuttavat kohdesoluihin monin tavoin, säädellen aineenvaihduntaa, kasvua, lisääntymistä ja sopeutumista ympäristöön. Hormonitoiminta on usein verkostoitunutta, ja eri ryhmien välillä esiintyy monimutkaisia vuorovaikutuksia.

Keskeisimmät hormoniryhmät ovat proteiini- ja peptidihormonit, steroidihormonit sekä aminohappoperäiset hormonit, kuten katekolamiinit ja kilpirauhashormonit. Proteiini- ja peptidihormonit ovat vesiliukoisia eivätkä läpäise solukalvoa; ne sitoutuvat solukalvon reseptoreihin ja käynnistävät viestintäpolkuja, kuten cAMP- tai IP3/DAG-polkuja. Steroidihormonit ja kilpirauhasihormonit ovat lipofiilisiä ja voivat kulkea solukalvon läpi sekä sitoutua sisäisiin reseptoreihin vaikuttaen geeniekspressioon.

Vesiliukoiset hormonit (peptidihormonit ja katekolamiinit) muokkaavat solun toimintaa reseptorinsa kautta ja käyttävät toissijaisviestijöitä. Lipofiiliset hormonit (steroidihormonit ja kilpirauhashormonit) vaikuttavat pääosin tumakeskuksissa ja säätelevät geenien ilmentymistä sekä proteiinisynteesiä.

Esimerkkejä ovat insuliini ja kasvuhormoni proteiineina; kortisoli ja estrogeeni steroidihormoneina; adrenaliini ja noradrenaliini katekolamiineina; sekä kilpirauhashormonit T3 ja T4. Ymmärrys hormoniryhmistä on keskeistä endokrinologisessa diagnostiikassa ja hoidossa, sillä häiriöt voivat ilmetä monin erilaisin oirein.