Hormonitoiminta

Hormonitoiminta tarkoittaa elimistön sisäistä viestintää, jossa kemialliset signalointimolekyylit (hormonit) säätelevät solu- ja kudostason toimintaa. Hormonit erittyvät endokriinisistä rauhasista, kuten aivolisäkkeestä, kilpirauhasesta, lisämunuaisista, haimasta ja sukupuolirauhasista, ja ne vaikuttavat spesifisten reseptorien kautta kohdesoluihin.

Hormonien vaikutus välittyy joko verenkierron kautta kauempana sijaitseviin kohteisiin (endokriininen), lähellä oleviin soluihin (parakriininen) tai samaan soluun, joka erittää hormonin (autokriininen). Solun vaste perustuu reseptorin sitoutumiseen ja sen jälkeisiin signalointiketjuihin, jotka voivat muuttaa geeniekspressiota, entsyymiaktiivisuutta tai ionivirtoja. Hormonieritystä säätelevät usein palautesilmukat: negatiivinen palaute estää liiallisen erittymisen, kun taas positiivinen palaute voi vahvistaa vasteita.

Keskeisiä toimintoja ovat aineenvaihdunnan säätely (esim. insuliini, kilpirauhashormonit), kasvu ja kehitys (kasvuhormoni), stressivaste (kortisoli), sekä lisääntyminen (estrogeeni, progesteroni, testosteroni). Häiriöt hormonitoiminnassa voivat ilmetä liiallisena tai vähäisenä erittymisenä tai reseptorivasteen heikentymisenä, ja niihin liittyy sairauksia kuten diabetes, kilpirauhasen toimintahäiriöt, Cushingin oireyhtymä ja Addisonin tauti. Diagnostiikka perustuu hormonimittausten lisäksi stimulaatio- ja suppressiotesteihin sekä kuvantamiseen, ja hoitoihin kuuluvat korvauslääkitys, estäjät, leikkaus ja elämäntapamuutokset.