hormonitoiminnassa

Hormonitoiminta viittaa elimistön viestintäjärjestelmään, jossa hormonit välittävät signaaleja verenkierron kautta kohdesoluille. Hormonit säätelevät aineenvaihtoa, kasvua ja kehitystä, lisääntymistä sekä homeostaattisten tilojen ylläpitoa. Ne syntetisoidaan endokriinisissä rauhasissa, kuten aivolisäkkeessä, kilpirauhasessa, lisämunuaisissa sekä haimassa, ja niitä esiintyy myös muissa soluissa ja kudoksissa. Hormonit voidaan luokitella kemiallisen rakenteen perusteella kolmeen pääryhmään: peptidihormonit ja proteiinit, steroidihormonit sekä aminohappo- ja aminohormonit.

Hormonien vaikutus riippuu kohdesolun reseptorista. Solut voivat vastaanottaa viestin solukalvon reseptoreista, kuten GPCR- tai tyrosiinikinaasireseptoreista, tai tumareseptoreista, joita käyttävät esimerkiksi steroidihormonit ja kilpirauhashormonit. Reseptorikohdan aktivoituminen käynnistää signaaliketjuja, kuten cAMP-, IP3/DAG- tai Ca2+-välitteisiä polkuja, joiden kautta solun toiminta muuttuu. Osa hormoneista vaikuttaa nopeasti ilman tumallista säätöä, kun taas toiset säätelevät geenien ilmentymää ja proteiinisynteesiä pitkäaikaisesti.

Hormonitoimintaa säätelee negatiivinen palautekytkys sekä pulsiivinen eritys ja vuorokausirytmit. Hypotalamus ja aivolisäke ohjaavat monien rauhasten toimintaa, ja hormonaalinen järjestelmä reagoi kehon tilojen muutoksiin. Hormonien kuljetus veressä tapahtuu usein proteiinihakuisten kuljettajien avulla, ja niiden metabolia sekä eliminointi tapahtuvat pääasiassa maksassa ja munuaisissa.