hoitokäytäntöön

Hoitokäytäntöön on suomalaisessa terveydenhuollossa käytetty termi, joka kuvaa prosessia, jossa tutkimukseen ja mielipide-evidenssiin perustuvat hoitosuositukset muutetaan käytännön hoitotyön arkipäiväisiksi toimintatavoiksi. Termi viittaa siirtymiseen hoitokäytännöistä kohti yhdenmukaisia, asiantuntijoiden suosittelemiin toimenpiteisiin perustuvia käytäntöjä.

Hoitokäytäntöön liittyy tavoitteena parantaa hoidon laatua, turvallisuutta ja vaikuttavuutta sekä varmistaa, että hoito on potilaskeskeistä, eettisesti asianmukaista ja lainsäädännön sekä ohjeistusten mukaista. Käytäntöön ottaminen koskee sekä yksittäisiä toimenpiteitä että laajempia prosesseja, kuten hoitopolkuihin, toimintatapoihin ja dokumentaatioon liittyviä standardeja.

Keskeisiä osa-alueita hoitokäytäntöön viemisessä ovat ohjeistukset, protokollat ja hoitopolut, joita täydennetään potilasturvallisuutta tukevalla dokumentaatiolla sekä sähköisillä työkaluilta, muistutuksilta ja koulutuksella. Muutoksenhallinta, ajantasainen koulutus ja säännöllinen arviointi sekä laadunvalvonta ovat keskeisiä menettelyjä, joiden avulla käytännön hoito vastaa parhaillaan vallitsevaa tutkimustietoa.

Prosessi alkaa tutkimusnäytön kartoituksesta, sen soveltuvuuden arvioinnista paikalliseen kontekstiin ja käytäntöjen räätälöinnistä. Tämän jälkeen seuraa pilotointi, koulutus, laajennettu toteutus sekä jatkuva seuranta ja palaute, jolla hoitokäytäntöä voidaan kehittää edelleen.

Hoitokäytäntöön liittyy laaja-alaista yhteistyötä hoitohenkilöstön, johtamisen, potilaiden ja heidän läheistensä kanssa. Se on osa laajempaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, kuten toteutuslääketiedettä, jossa tarkoituksena on kaventaa vähemmän-toimivia eroja hoitokäytäntöjen toteutuksessa.