hiussuonista

Hiussuonista ovat pienimmät verisuonet, jotka muodostavat kapillaariverkoston kaikkialle elimistöön. Ne sijaitsevat kudoksissa ja toimivat veren ja kudosten välisenä rajapintana, jossa tapahtuu aineiden vaihtoa.

Rakenne: Seinämä koostuu lyhyestä endoteelisestä solukerroksesta, jonka ympärillä on basaalikalvo. Monissa kudoksissa hiussuonissa on pericyyttejä, jotka tukevat rakennetta ja säätelevät läpäisevyyttä. Lumenin halkaisija on noin 5–10 mikrometriä.

Tyypit: Hiussuonet jaotellaan kolmeen päätyyppiin sen läpäisevyyden mukaan: jatkuviin hiussuoniin, fenestroituneisiin hiussuoniin ja sinusoideihin (epäjatkuviin hiussuoneihin). Jatkuvat hiussuonet ovat yleisimpiä kudoksissa; fenestroituneet ovat läpäisevämpiä munuaisten ja suoliston kalvoilla; sinusoideissa läpäisevyys on erittäin suuri, ja niitä esiintyy esimerkiksi maksassa, pernassa ja luuytimen verivirrassa.

Toiminta: Hiussuonet mahdollistavat kaasujen, ravinteiden ja jätteen vaihtamisen veren ja kudosten välillä. Diffuusio ja pienempien molekyylien siirto tapahtuvat endoteelin läpi. Ne vaikuttavat myös nesteen ja proteiinien liikutteluun sekä leukosyyttien kiinnittymiseen ja tunkeutumiseen tulehduksissa. Verenvirtausta ja kapillaarien läpäisevyyttä säätelevät signaalimolekyylit, kuten typpioksidi NO ja endoteliini, sekä prekapillaarinen tonus.

Kliininen merkitys: Hiussuonien toimintahäiriöt liittyvät moniin sairauksiin. Diabetes mellitus aiheuttaa mikrovaskulaarisia muutoksia, kuten kapillaarien basalkalvon paksuuntumista sekä retinopatiaa ja munuaisten glomerulusten vaurioita. Verenpaineen vaihtelut sekä tulehdukset voivat vaikuttaa kapillaarien tiheyteen ja läpäisevyyteen, mikä voi johtaa turvotukseen ja kudostuhoihin.

Tutkimus: Hiussuoniston tilaa voidaan tarkastella erilaisilla kuvantamismenetelmillä, kuten kapillaroskopiaan pohjautuvilla menetelmillä sekä kudosten histologisilla tutkimuksilla. Mittauksia ovat kapillaaritiheys ja läpäisevyys.