Verenpaineen

Verenpaine on valtimoissa vallitseva paine, jota sydän ja verenkierto ylläpitävät. Sen tilaa kuvaavat kaksi arvoa: systolinen paine (yläarvo), joka mittaustilanteessa syntyy sydämen supistuessa, ja diastolinen paine (alhaisempi arvo), joka syntyy sydämen lepovaiheessa. Mittaus tehdään yleensä millimetreinä elohopeaa (mmHg). Normaalina pidetään usein arvoa noin 120/80 mmHg tai pienempää; korkea verenpaine tarkoittaa usein toistuvasti arvoja, jotka ylittävät noin 140/90 mmHg, vaikka rajat vaihtelevat ohjeistuksesta.

Verenpaine mitataan käsivarren tasolla ja mittausolosuhteilla on suuri merkitys. Henkilön tulisi olla lepäämässä ennen mittausta, asennon tulisi olla rento ja cuffin koko sekä asettelu oikea. Nykyään yleisimmät mittarit ovat automaattisia, kotikäyttöön tarkoitetut laitteet sekä terveysasemilla käytettävät manuaaliset mittarit. Kotiseurannassa suositellaan useita mittauksia useamman viikon ajan, sekä aamulla että iltapäivällä/illalla.

Korkea verenpaine on merkittävä riskitekijä sydän- ja verisuonitaudeille sekä munuaisille. Matalakin verenpaine voi aiheuttaa huimausta tai pyörrytystä. Riskitekijöitä ovat ikä, ylipaino, vähäinen liikunta, runsas suolan saanti, alkoholi ja tupakointi sekä perinnölliset tekijät.

Hoito perustuu elämäntapamuutoksiin ja tarvittaessa lääkitykseen. Tärkeiksi keinoiksi todetaan painonhallinta, suolan saannin rajoittaminen, säännöllinen liikunta sekä kohtuullinen alkoholin käyttö. Verenpaineen säännöllinen seuranta on keskeistä sekä diagnosoinnissa että hoitotavoitteiden arvioinnissa.