hitsaustekniikka

Hitsaustekniikka on metallien liittämisen ja rakennetta vahvistavien liittymien muodostamisen kokonaisuus. Kappaleet liittyvät toisiinsa käyttämällä lämpöä ja/tai mekaanista paineita sekä suojakaasua, jolloin liittymä syntyy joko sulattamalla materiaali tai kiinnittämällä pinnat toisiinsa paineen avulla. Yleisimmät menetelmät ovat kaarihitsausmenetelmät kuten MIG/MAG-hitsaus ja TIG-hitsaus sekä manuaalinen kaarihitsa SMAW. Vastushitsauksessa käytetään pistohitsausta, ja lisäksi on kehitetty FCAW-tapaa sekä erikoismenetelmiä kuten laserhitsaus, elektronihitsaus, kitkähitsaus ja ultraäänihitsaus.

Materiaalit vaihtelevat teräksistä, ruostumattomasta teräksestä ja alumiinista sekä niiden seoksista. Hitsausta käytetään rakennusteollisuudessa, kone- ja laitevalmistuksessa, auto- ja laivanrakennuksessa sekä ilmailu- ja energiateollisuudessa. Liitokset voivat olla esimerkiksi saumahitsauksia sekä pistoliitoksia ja erilaisia T- tai neliömäisiä liitoksia.

Prosessi alkaa valmistelulla: kappaleiden puhdistus, sovitus, tarvittavien täyteaineiden ja suojakaasujen valinta sekä hitsausparametrien määrittäminen. Laadunvarmistus sisältää visuaalisen tarkastuksen sekä ei-tuhoutuvien testien, kuten magneettitutkimuksen, röntgen- ja ultrasonikontrollin. Jäähdytys ja jälkikäsittely, kuten jäännöslämpötilan hallinta ja karhennus, voivat olla osa prosessia.

Hitsaustekniikka on kehittynyt 1800-luvulta lähtien ja kattaa nykyään perinteiset kaarihitsaustavat sekä kehittyneet menetelmät kuten laser-, elektronihitsaus, kitkähitsaus sekä ultraäänihitsaus. Turvallisuus ja laatuvaatimukset ovat keskeisiä: käytetään suojavarusteita, hallitaan altisteita ja noudatetaan standardeja, kuten ISO 3834 sekä EN- ja AWS-standardeja.