hiilivarastoinnissa

Hiilivarastointi tarkoittaa hiilidioksidin (CO2) pysyvää varastointia siten, ettei sitä pääse takaisin ilmakehään. Yleisesti termi kattaa hiilidioksidin talteenoton (capture), siirron ja lopulta varastoinnin geologisiin, biologisiin tai mineralisoituvia prosesseja hyödyntäviin kohteisiin. Tavoitteena on vähentää teollisuuden ja energiantuotannon päästöjä sekä hidastaa ilmastonmuutosta.

Prosessi koostuu useista vaiheista. Hiilidioksidin voi erottaa päästölähteestä tai ilmasta (direct air capture, DAC). Erottamisen jälkeen CO2 siirretään putkistoissa suurille varastointialueille, usein pitkien etäisyyksien päähän päästöpisteestä. Varastointi on suunniteltu tehtäväksi kestävällä ja seurattavalla tavalla, jotta ilmakehään ei pääse vapautumaan CO2:ta takaisin.

Varastointikohteita ovat erityisesti geologiset muodostumat, kuten suolaliuotuneet kalliolohko- ja savikerrokset sekä tyhjentyneet öljy- ja kaasukentät, joihin CO2 voidaan pumpata kauas syvyyksiin. Myös mineraalivarastointi, jossa CO2 reagoituu kivilähteiden mineraalien kanssa muodostaen stabiileja kivilajimuotoja, sekä biologinen varastointi, kuten metsien ja suelojen hiilivarastot, liittyvät osin hiilivarastointiin.

Turvallisuus ja valvonta ovat keskeisiä. Varastoinnin suunnittelussa arvioidaan muodostuman soveltuvuus, seurataan varastoidun CO2:n leviäminen ja rekonstruktoidaan mahdolliset vuodot sekä seurataan maa- ja vesiekosysteemejä sekä maanjäristysriskejä. Sääntely ja kustannukset vaikuttavat huomattavasti laajamittaisen käyttöönoton aikatauluun.

Hiilivarastointi nähdään osa laajempaa ilmastopolitiikkaa ja tutkittua ratkaisujen kokonaisuutta, jota kehitetään sekä suurten teollisuuskeskittymien että pienimuotoisempien projektien tasolla.