hiilivarantoihin

Hiilivarannot ovat geologisissa muodostumissa sijaitsevia hiiltä sisältäviä kiviluokkia, joiden taloudellinen ja tekninen hyödyntäminen on nykyisin mahdollista. Varannot jaotellaan yleisesti todistetuihin varantoihin (proven reserves) sekä todennäköisiin varantoihin (probable reserves), ja lisäksi puhutaan mahdollisista varoista (possible resources). Arviot muuttuvat uusien löydösten, teknologian kehityksen ja markkinahinnoittelun mukaan.

Hiilteja luokitellaan laadun mukaan ligniittiin, subbituminoituun, bituminoituun sekä anthraciteen, ja niitä louhitaan sekä edullisesti pääsyyn että syvemmällä sijaitsevilla varannoilla. Louhintamenetelmät jakautuvat pääosin avolouhintaan ja underground-louhintaan riippuen sijoittumisesta ja taloudellisista tekijöistä. Varannot mitataan usein massiivisina yksiköinä, kuten gigatoneina (Gt), ja niiden arviointiin vaikuttavat sekä geologinen epävarmuus että tuotantokustannukset.

Maailmanlaajuisesti suurimmat hiilivarannot löytyvät maista kuten Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Australia ja Indonesia. Nämä alueet ovat perinteisesti vaikuttaneet globaaleihin tuotanto- ja kauppaketjuihin. Vaikka monet maat siirtyvät kohti vähähiilisyyttä ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöä, hiilivarannot voivat edelleen muodostaa merkittävän osan energiantuotannosta riippuen markkinoiden kehityksestä, teknologisesta edistyksestä ja sääntelystä.

Kestävyys ja ympäristövaikutukset ovat keskeisiä tekijöitä hiilivarantojen tulevaisuudessa. Hiilen poltto aiheuttaa huomattavia CO2-päästöjä sekä muita ympäristövaikutuksia, minkä vuoksi politiikka, päästövähennystoimet ja hiilen käytön siirtymä vaikuttavat varantojen hyödyntämiseen pitkällä aikavälillä.