hiilidioksidipäästöihin

Hiilidioksidipäästöt (CO2) tarkoittavat ilmakehään vapautuvaa hiilidioksidia, jota syntyy sekä ihmistoiminnasta että luonnollisista prosesseista. Merkittävimmät ihmisen aiheuttajat ovat fossiilisten polttoaineiden poltto energiantuotannossa, teollisuus ja liikenne. Lisäksi sementin tuotanto sekä maankäytön muutokset, kuten metsien häviö, vaikuttavat hiilen kiertoon ja CO2-tasapainoon.

Globaalit CO2-päästöt mitataan yleensä gigatoneina CO2-yksikköinä (GtCO2) vuodessa. Suurin osa päästöistä syntyy energiantuotannosta ja teollisuudesta; liikenne sekä rakennusten energiankäyttö muodostavat huomattavia osuuksia. Päästöt vaihtelevat taloudellisen toiminnan mukaan ja niiden määrä riippuu muun muassa polttoaineiden käytöstä, teknologisesta kehityksestä sekä sääoloista ja energiainfrastruktuurin muutoksista. Luonnolliset ja keinotekoiset hiilinielit, kuten valtameret ja metsät, poistavat osan CO2:sta.

Ilmaston kannalta tärkeintä on nettopäästöjen kehitys: jos nielut eivät riitä, CO2-taso nousee ja ilmasto lämpenee. Taseja tarkastellaan hiilibudjetein ja hiilitasein, jotka kuvaavat päästöjen ja nielujen tasapainoa vuodesta toiseen. Päästöjen vähentäminen edellyttää energian ja tuotannon päästöjen vähentämistä, uudistuvien energialähteiden käyttöönottoa, energiatehokkuuden parantamista sekä liikenteen ja teollisuuden päästöjen vähentämistä.

Kansainväliset puitteet, kuten YK:n ilmastosopimukset ja Pariisin sopimus, ohjaavat toimia päästöjen vähentämiseksi. Päästöjä seurataan ja raportoidaan kansallisilla inventaarioilla sekä yritysten raportoinnissa (yleensä scope 1–3). Työkaluihin kuuluvat päästökauppajärjestelmät, hiilidioksidin hinnoittelu, energiatehokkuusstandardit sekä siirtyminen kohti kestävää energiantuotantoa ja mahdollisesti hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS).