ilmastosopimukset

Ilmastosopimukset ovat kansainvälisiä sopimuksia, joiden tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta ja vahvistaa sopeutumiskykyä. Maat sitoutuvat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, raportoimaan päästöistään sekä parantamaan läpinäkyvyyttä ja seurantaa. Usein sopimukset sisältävät sekä yleisiä tavoitteita että mekanismeja rahoitukseen, teknologian siirtoon ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Historian pääkohdat: YK:n ilmastonmuutosta koskeva yleissopimus (UNFCCC) solmittiin vuonna 1992 Rio de Janeirossa ja tuli voimaan vuonna 1994. Tämän jälkeen on syntynyt merkittäviä seuraajia, kuten Kyoto-protokolla (1997; sovellettu 2005–2020) ja Pariisin sopimus (2015; voima 2016). Pariisin sopimuksessa maat sitoutuvat laatimaan ja päivittämään kansallisesti määritellyt sitoumuksensa (NDC:t), ja sopimuksessa korostetaan sopeutumista sekä päästövähennyksiä pitkällä aikavälillä.

Keskeiset piirteet: ilmastosopimukset edistävät maailmanlaajuista osallistumista, NDC-tavoitteita sekä seurantaa ja läpinäkyvyyttä korostavaa raportointia sekä säännöllistä arviointia (global stocktake, maailmanlaajuinen arviointi). Rahoitus ja teknologian siirto ovat keskeisiä osa-alueita, ja markkinapohjaiset sekä muut yhteistyökeinot ovat mahdollisia soveltuvin ehdoin. Vaikutukset ilmastopolitiikkaan riippuvat jäsenvaltioiden sitoumuksista, taloudellisista resursseista sekä siitä, miten kunnianhimoisesti sitoumuksia toteutetaan.

---