heuristiikkaarviointeihin

Heuristiikkarvioinnit ovat käytettävyyden tarkastusmenetelmä, jossa pieni ryhmä käyttöliittymän arvioijia tarkastelee suunnittelua vakiintuneiden käytettävyysperiaatteiden valossa. Tavoitteena on tunnistaa käytettävyysongelmat ja antaa korjaus-ehdotuksia, jotka parantavat järjestelmän käytettävyyttä ennen laajaa käyttäjätestausta.

Prosessi etenee yleensä seuraavasti: määritellään arvioinnin laajuus ja valitaan soveltuvat heuristiikat, tavallisena lähtökohtana Nielsenin kymmenen heuristiikka tai organisaation omaan domainiin räätälöidyt periaatteet. Arviointi voidaan tehdä yksin tai ryhmissä; jokainen arvioija käy järjestelmän osat läpi ja merkitsee ongelmat kuhunkin heuristiikkaan liittyen. Havainnot koottiin, vakavuusluokitukset määritellään ja muodostetaan yhteenveto sekä ehdotukset korjauksista. Lopuksi laaditaan raportti, jossa ongelmat esitetään prioriteetteineen ja suosituksineen.

Yleisimpiin heuristiikkoihin kuuluvat muun muassa järjestelmän tilan näkyvyys; yhteensopivuus todellisen maailman ja käyttäjän odotusten kanssa; käyttäjän hallinta ja vapaa paluu; johdonmukaisuus ja standardit; virheiden ehkäisy; muistamisen vähentäminen; joustavuus ja tehokkuus edistyneille käyttäjille; esteettinen ja minimalistinen suunnittelu; sekä auttava tuki ja dokumentaatio.

Käyttökohteet ja rajoitteet: heuristiikkarvioinnit tarjoavat nopean ja kustannustehokkaan keino kerätä käytettävyyspalautetta erityisesti varhaisessa kehitysvaiheessa. Ne eivät kuitenkaan korvaa käyttäjätestausta ja tulokset voivat riippua arvioijien osaamisesta sekä valituista heuristiikoista. Menetelmä juontaa juurensa Nielsenin ja Molichin työstä 1990-luvulla, ja siitä on sittemmin muodostunut vakiintunut osa käytettävyyspraktikkaa.