heuristiikkoihin

Heuristiikka tarkoittaa yksinkertaista, usein riittävän hyvää päätöksentekoa nopeuttavaa sääntöä tai periaatetta. Heuristiikat auttavat ihmisiä toimimaan epävarmuuden ja rajallisen tiedon vallitessa, ja ne vähentävät kognitiivista kuormitusta. Niiden tarkoituksena on tuottaa nopeita, käytännöllisiä ratkaisuja – ei aina optimaalista, mutta usein hyödyllistä menettelyä.

Historiallisesti heuristiikka on keskeinen käsite kognitiivisessa psykologiassa. Herbert Simonin käsitys rajallisesta rationaliteetista sekä Tversky ja Kahnemanin tutkimus osoittavat, että ihmiset käyttävät erilaisia heuristiikkoja, mikä sekä nopeuttaa päätöksiä että voi johtaa virheisiin.

Esimerkkejä yleisistä heuristiikoista ovat saatavuusharha, jossa todennäköisyyksiä arvioidaan sen perusteella, kuinka helposti muistettavia esimerkkejä on; representatiivisuusharha, jossa ominaisuuksien perusteella arvioidaan todennäköisyyksiä; ankkurointi, jossa alkuarvo vaikuttaa jälkikäteen annettaviin arvioihin; affect-heuristiikka, jossa tunteet ohjaavat päätöksiä; sekä recognition-heuristiikka, jossa valinta tehdään tunnettuuden perusteella.

Sovellukset kattavat lääketieteen, talouden ja tietotekniikan. Edut: nopeus ja joustavuus epävarmuudessa. Rajoitteet: vinoumat, virheet riippuvat kontekstista ja tehtävästä. Moderni käsitys liittää heuristiikat dual-process-teoriaan, jossa nopea intuitiivinen ajattelu (järjestelmä 1) voi tukea tai rajoittaa analyyttistä päättelyä.

Kritiikit huomauttavat, että heuristiikat ovat väline, ei ratkaisu kaikkiin tilanteisiin. Oikein käytettynä ne voivat parantaa päätöksentekoa, mutta epäonnistuminen korostuu, kun konteksti on poikkeuksellinen tai tiedot muuttuvat.