heuristiikkoja

Heuristiikka tarkoittaa yksinkertaisia, tehokkaita säännöksiä, joita ihmiset ja järjestelmät käyttävät ongelmien ratkaisemiseen ja päätösten tekemiseen. Heuristiikat ovat kognitiivisia työkaluja; ne nopeuttavat ajattelua ja auttavat toimimaan epävarmuuden vallitessa. Ne eivät takaa optimaalista ratkaisua, mutta usein tarjoavat riittävän hyvän vastauksen pienellä laskennallisella kustannuksella.

Historiallisesti heuristiikkoja on tutkittu sekä kognitiivisessa psykologiassa että tekoälyssä. Herbert Simonin käsite bounded rationality ja Kahnemanin sekä Tverskyn tutkimukset ovat keskeisiä. Tutkimuksessa on tunnistettu lukuisia yleisiä heuristiikkoja, kuten saatavuus-harha, edustavuus-harha ja ankkurointi-harha, sekä niiden kyky johtaa systemaattisiin virheisiin.

Käytännön sovelluksissa heuristiikkoja hyödynnetään päätöksenteon tukena, ongelmanratkaisussa, riskien arvioinnissa ja suunnittelussa. Tekoälyjärjestelmissä ne antavat nopeita arvioita tai ohjaavat etsintäalgoritmeja; käyttäjäkokemuksessa ne voivat auttaa intuitiivisen toimintamallin luomisessa.

Rajoitukset: heuristiikat voivat johtaa virheelliseen arvioon tai vinoumiin erityisesti epävarmassa tai monimutkaisessa kontekstissa. Siksi niitä tulisi käyttää kriittisesti ja kontekstisidonnaisesti, usein yhdessä tilastollisten menetelmien kanssa.