henkilöstösopimuksiin

Henkilöstösopimuksiin viittaa yleisesti työsuhteisiin liittyvien sopimusten kokonaisuuteen, joissa määritellään työntekijän ja työnantajan väliset ehdot. Termiä käytetään sekä suoraan työntekijän kanssa tehtyjä työsopimuksia että tilanteita, joissa työvoimaa hankitaan ulkoisen palveluntarjoajan kautta, esimerkiksi henkilöstövuokrauksen tai toisensaantojen yhteydessä. Henkilöstösopimuksiin kuuluu usein sekä yksittäisiä työsopimuksia että yritysten välistä järjestelyä koskevia sopimuksia henkilöstön siirtämisestä tai jakamisesta.

Lainsäädäntö ja sopimusperusteet muodostavat tämän alueen keskeiset puitteet. Suomessa työsuhteita säätelee pääasiassa työsopimuslaki sekä muuta työelämää koskevat lait, kuten työaikalaki, vuosilomalaki ja työturvallisuuslaki. Lisäksi merkittävä rooli on toimialoittaisilla ja ammatillisella tasolla neuvotelluilla kollektiivisilla sopimuksilla, jotka voivat antaa lisä- tai paremmat ehdot kuin laki. Henkilöstösopimuksissa noudatetaan näiden oikeudellisten normien lisäksi tietosuoja- ja yksityisyyden suojaa sekä tasa-arvoa koskevia säädöksiä.

Sopimusten tavallinen sisältö kattaa muun muassa työntekijän tehtävät, palkan ja etuudet, työaikajärjestelyt, koe- tai määräaikaisuuden ehdot, irtisanomisaika sekä työsuhteen päättymiseen liittyvät menettelyt. Lisäksi sopimuksiin voidaan sisällyttää salassapito-, kilpailu-, koulutus-, työvälineiden käyttö- ja tietosuojaehdot sekä mahdolliset koulutus- ja siirtomahdollisuudet. Henkilöstösopimukset ovat yleensä kirjallisia tai ainakin kirjallisesti vahvistettuja, ja niiden ehtoja tulkitaan sekä lain että mahdollisten kollektiivisten sopimusten mukaan.