hengitysfunktionia

Hengitysfunktiona tarkoittaa keuhkojen ja hengitysteiden kykyä ottaa sisään happea ja poistaa hiilidioksidia sekä ylläpitää kaasujen vaihtoa elimistössä. Se kattaa ilman liikkumisen hengitysteistä alveoleihin ja takaisin sekä kaasujen diffuusion verenkiertoon. Hyvin toimiva hengitys on välttämätöntä energiantuotannolle ja aineenvaihdunnalle.

Anatomia ja fysiologia: Ilman sisäänotto alkaa nenästä tai suusta, kulkee ylempien hengitysteiden kautta keuhkoputkiin ja pienempiin hengitysteihin. Diafragma ja kylkivälilihakset mahdollistavat sisäänhengityksen; uloshengitys tapahtuu pääosin lihasten rentoutuessa. Keuhkojen alveoleissa hapen siirtyminen vereen ja hiilidioksidin poistaminen tapahtuu kaasun diffuusion kautta.

Säätely ja mittaukset: Hengitystä säätelee aivorungon keskushermosto. Kemoreseptorit seuraavat CO2-pitoisuutta ja veren pH:ta. Hengitysfunktion arviointiin käytetään spirometrian mittauksia (esim FEV1, FVC), diffuusiokapasiteettia (DLCO) sekä maksimivirtausmittauksia (PEF). Tuloksia tulkitaan ikä-, pituus-, sukupuoli- ja etnisyyskohtaisia normiarvoja vasten.

Terveyden kannalta hengitysfunktion muutokset liittyvät esimerkiksi astmaan, COPD:hen, interstitiellisiin keuhkosairauksiin sekä infektioihin. Riskitekijöitä ovat tupakointi, ilmanlaatu, liikunnan riittämättömyys sekä neuromuskulaariset sairaudet. Diagnoosi ja seuranta perustuvat kliiniseen arvioon, spirometrian tuloksiin sekä tarvittaessa lisätoimiin kuten DLCO:n ja kuvantamisen käyttöön. Hoito painottuu taudinhoitoon, rokotuksiin, hengitys- ja liikunta-terapiaan sekä elintapamuutoksiin.