harjaantuminen

Harjaantuminen on Suomen kielen termi, jolla tarkoitetaan prosessia tai tilaa, jossa henkilö tulee taitavaksi ja sujuvaksi jonkin tehtävän suorittamisessa käytännön harjoittelun ja kokemuksen kautta. Se kuvaa sekä käytännön suorituskyvyn kehittymistä että tilanteisiin soveltuvan hahmottamisen parantumista. Harjaantuminen rakentuu toistuvan toiminnan, palautteen saamisen ja erilaisten tilanteiden kautta; se voi kehittyä sekä ammatillisessa koulutuksessa että vapaa-ajan toiminnassa.

Etymologisesti sana liittyy verbistä harjaantua, joka merkitsee tottua tai oppia taitua. Harjaantumisen aste vaihtelee yksilöllisesti ja riippuu tavoitteesta, harjoittelun määrästä, palautteesta sekä kontekstista. Osaamisen kannalta harjaantuminen voi tarkoittaa sekä motorista sujuvuutta (esim. käsityöt, musiikki, urheilulajit) että kognitiivista tai kielellistä sujuvuutta (esim. puhuminen, lukeminen, ongelmanratkaisu).

Käytännön merkitys: arjen ja ammatin kannalta harjaantuminen nostaa suoritusnopeutta, tarkkuutta ja päätöksenteon luotettavuutta. Sitä voidaan tukea systemaattisella harjoittelulla, tarkoituksellisella toistolla sekä palautteen hyödyntämisellä. Harjaantuneisuus ei ole staattinen tila: se voi vahvistua tai heikentyä riippuen harjoittelun säännöllisyydestä ja motivaatiosta.

See also: harjoittelu, osaaminen, kokemus, oppiminen.