puhuminen

Puhuminen on ihmisen kyky ja toiminta tuottaa puhuttua kieltä. Termi muodostuu verbistä puhua ja -minen-suffixistä, ja sillä viitataan yleisesti koko prosessiin, jossa ajatukset ja sanavalinnat muuttuvat äänteiksi ja sanoiksi sekä tuotetaan puheen rytmi, sävy ja intonaatio. Puhuminen on keskeinen osa arkipäiväistä viestintää ja voi ilmetä sekä spontaanina keskusteluna että suunnattuna puheena julkisissa tilanteissa.

Fysiologisesti puhuminen koostuu useista vaiheista: ilmavirta lähtee keuhkoista, äänihuulten värähtely tuottaa äänen, ja loppupuolen muokkaus tapahtuu suun, kielen, huulten sekä kitalaen avulla. Artikulaatio ja puheen prosodiset piirteet, kuten intonaatio, rytmi ja painotukset, antavat puheelle sen merkityksen ja selkeyden.

Puhuminen kehittyy lapsuudessa vähitellen: itkun jälkeinen äänteiden tuottaminen, sanojen omaksuminen, lauseiden muodostus ja kielellinen vuorovaikutus. Oppiminen tapahtuu sekä arjessa että koulutuksen kautta, ja puhuminen vaihtelee kulttuurisesti sekä kontekstin mukaan.

Puheen ja kielen häiriöt voivat ilmetä erilaisina haasteina: esimerkiksi änkytys (stutterointi) sekä dysartria voivat vaikuttaa puheen sujuvuuteen tai artikulaatioon. Näissä tapauksissa puheterapeutit tarjoavat arviointia ja yksilöllisiä harjoitusmenetelmiä sekä tukea kommunikaatiota varten.