hapetusstressissä

Hapetusstressissä eli oksidatiivisessa stressissä solun tasapainoa ylläpitävien antioksidanttien ja reaktiivisten hapen sekä typen lajien (ROS ja RNS) välillä pettää. Tällöin soluun muodostuu enemmän näitä reaktiivisia lajeja kuin mitä puolustusjärjestelmä kykenee neutraloimaan, mikä voi aiheuttaa vaurioita lipideissä, proteiineissa ja DNA:ssa.

Lähteet ja mekanismit: Hapetusstressi syntyy sekä sisäisistä että ulkoisista tekijöistä. Mitochondrioiden hengitys, NADPH-oksidaasit ja muut entsyymit sekä tulehdus lisäävät ROS:ien muodostumista. Ulkoiset tekijät kuten UV-säteily, ionisoiva säteily, saasteet, tupakka, raskasmetallit ja liiallinen alkoholin käyttö sekä fyysinen tai psyykkinen rasitus voivat lisätä hapetusstressiä.

Vaikutukset solutasolla ja sairaudet: ROS aiheuttavat lipidien peroksidaatiota, proteiinien oksidointia ja DNA-vaurioita, mikä voi häiritä solukalvokonstruktiota, entsyymitoimintaa ja geneettistä materiaalia. Pitkäaikainen hapetusstress on liitetty ikääntymiseen sekä sairauksiin kuten sydän- ja verisuonitaudit, tyypin 2 diabetes, neurodegeneratiiviset taudit ja eräät syövän muodot.

Tutkimus ja merkkiaineet: Hapetusstressin ilmaisua arvioidaan mittauksilla kuten ROS-pitoisuuksilla, antioksidanttien kapasiteetilla ja biomarkkereilla kuten 8-oxo-dG sekä lipidiperoksidaation merkkiaineilla. Tutkimukset kokeellisissa malleissa sekä ihmisillä pyrkivät erottamaan syyn ja vaikutuksen sekä kehittämään keinoja vähentää stressiä.

Ehkäisy ja hallinta: Terveellinen elämäntapa voi tukea solujen puolustuskykyä; monipuolinen ruokavalio (hedelmät, vihannekset, täysjyvä), runsas antioksidanttien saanti sekä terveellinen rasvaprofiili. Säännöllinen liikunta, tupakoinnin välttäminen, kohtuullinen alkoholin käyttö ja stressinhallinta voivat pienentää hapetusstressin riskiä.