hapettumiskyky

hapettumiskyky on kemiallinen ominaisuus, joka kuvaa aineen tai systeemin kykyä osallistua hapettumisreaktioihin. Termi voi viitata sekä siihen, miten hyvin aine hapettuu (hapettumisen alttius) että siihen, miten helposti aine toimii hapettimena tai oksidoi toisia aineita. Käytännössä hapettumiskyky liittyy redox-reaktioihin ja elektronien siirtymiseen; suurempi hapettumiskyky tarkoittaa yleensä suurempaa taipumusta vastaanottaa elektroneja tai saada aikaan toisten hapettuminen.

Redox-kemian kontekstissa hapettumiskyky liittyy redox-potentiaaliin. Aine, jolla on korkea hapettumiskyky, omaa usein korkean standardin redox-potentiaalin (E°) eli se toimii vahvana oksidanttina. Hapettumiskyvyn mittaaminen voidaan tehdä esimerkiksi eh-arvojen (Eh) mittaamisella, standardin pelkistettyjen elektrolyyttien potentiaalien tai voltammetrian avulla, jolloin nähtävissä on, kuinka helposti aine saa elektroneja vastaan tai luovuttaa niitä toisten aineiden hapettamiseksi.

Käytännön merkitys ja esimerkit vaihtelevat kontekstin mukaan. Esimerkiksi veden ja ilmaston vaikutuksesta hapettuminen aiheuttaa korroosiota ja lipidien, proteiinin sekä DNA:n hapettumista biologisessa systeemissä; elintarvikkeissa rasvojen hapettuminen johtaa pakkaustuotteen härtymiseen. Hapettumiskykyä arvioidaan myös materiaalitieteessä ja ympäristökemissä, esimerkiksi hapettavien aineiden tehokkuuden ja kestävyyden arvioimisessa sekä epäpuhtauksien hapettumisreaktioiden selvittämisessä.

Huomioitavaa on, että hapettumiskyky voi viitata sekä oksidanttien kykyyn aiheuttaa hapettumista että substraatin kykyyn hapettua; konteksti määrittelee tarkemman tulkinnan. See also: redox-potentiaali, hapettuminen, oksidointi, oksidanttien sovellukset.