redoxpotentiaali

Redoxpotentiaali (tai redoksipotentiaali) on kemiallinen suure, joka kuvaa ainetta sisältävän hapettumis-pelkistymisparin (redox-parin) kykyä vastaanottaa tai luovuttaa elektroneja. Sitä merkitään yleensä E ja mitataan jänniteyksiköissä (volteissa tai millivolteissa) verrattuna referenssielektrodin potentiaaliin, yleisimmin standardivetyelektrodiin (SHE). Positiivinen redoxpotentiaali tarkoittaa suurempaa taipumusta pelkistyä (eli vastaanottaa elektroneja) ja siten toimia hapettavana aineena.

Redoxpotentiaalia lasketaan Nernstin yhtälöllä: E = E° − (RT/nF) ln Q, jossa E° on standardipotentiaali, R kaasuvakio, T lämpötila, n elektronien määrä ja F Faradayn vakio sekä Q reaktiojohtoluku. Biokemiallisissa yhteyksissä käytetään usein modifioitua standardipotentiaalia E°' pH 7 -olosuhteille.

Mittauksissa käytetään kombinaatiota työelektrodista ja referenssielektrodista (esim. Ag/AgCl), ja ilmoitukset voidaan antaa myös Eh-terminä etenkin ympäristö- ja maaperäkemiassa. Redoxpotentiaali riippuu konsentraatioista, pH:sta, lämpötilasta ja läsnä olevista reagensseista. Sitä käytetään arvioimaan reaktiivisuutta ja elektronien virtausta elektrolyysissä, korroosiossa, fotosynteesissä ja aineenvaihdunnassa (esim. NAD+/NADH-pari), ja se on keskeinen käsite elektroanalytiikassa, ympäristökemian arvioissa ja elämän kemiallisten prosessien ymmärtämisessä.