haastatteleminen

Haastatteleminen on tiedonkeruumenetelmä, jossa haastateltavalle esitetään kysymyksiä ja hän vastaa niihin. Sitä käytetään laajalti sekä tieteellisessä tutkimuksessa että journalismissa, markkinatutkimuksessa ja sosiaalisessa suunnittelussa. Haastattelut voivat olla erilaisia rakenteeltaan: strukturoitu (ennalta määritellyt kysymykset), puolistrukturoitu (teemoja, mutta joustavuutta kysymysten järjestyksen ja tarkennusten suhteen) sekä epästrukturoitu tai teemahaastattelu, jossa keskustelu etenee aihealueiden mukaan.

Prosessi koostuu suunnittelusta, kysymyspatteriston laatimisesta, haastattelun toteutuksesta sekä aineiston analyysistä. Sitä voidaan tukea ennakkotestaamalla kysymyksiä ja tekemällä koehaastatteluja. Haastattelutilanteessa tallennus (äänileike, video) ja muistiinpanot voivat muodostaa pääasiallisia aineistoja. Transkriptio vie aineiston tekstimuotoon, mikä mahdollistaa systemaattisen analyysin.

Käytännön kannalta haastattelun tavoitteet ohjaavat valintoja rakenteesta ja kysymysten sävystä. Teemoihin liittyvä jäsentely auttaa analyysissä, ja tutkija voi käyttää laadullisen tutkimuksen keinoja vahvistaakseen luotettavuutta.

Eettiset näkökulmat ovat keskeisiä: haastateltavan suostumus, vapaaehtoisuus, anonymiteetti tai pseudonymiteetti sekä oikeus perua suostumuksensa. Henkilö- ja luottamukselliset tiedot on suojattava, ja tallenne sekä tutkimusaineistot on käsiteltävä luottamuksellisesti.

Haastattelujen etuja on syvä, kontekstuaalinen tieto sekä motiivien ja kokemusten paljastaminen, kun taas haittoja voivat olla vastapuolen vastauksien epäluotettavuus, muistivirheet ja resurssien tarve sekä se, että tulokset voivat olla subjektiivisia. Haastattelu on keskeinen menetelmä sekä tutkimuksessa että journalismissa ja markkinatutkimuksessa, ja sen laadukas toteutus vaatii selkeää suunnittelua, eettisiä periaatteita ja huolellista analyysia.