glukoosimittausmenetelmien

Glukoosimittausmenetelmien käsite kattaa erilaiset laboratori- ja kliinisessä käytössä olevat tavat mitata glukoosin koncentration kudoksesta tai verestä. Menetelmien tarkoituksena on tarjota tarkkaa, nopeaa ja luotettavaa tietoa veren glukoositasoista diabeteshoidon, kliinisen diagnostiikan ja tutkimuksen tarpeisiin.

Laboratoriomenetelmät ovat usein toiminnallisesti reference- tai standardimenetelmiä. Yleisimmät entsymaattiset menetelmät ovat glukoosin hexokinaasin menetelmä sekä glukoosin oksidaasin (GOx) -perusteiset menetelmät. Hexokinaasin menetelmä on usein käytetty referenssitie, jossa glukoosi reagoi fosforyloituneessa muodossa ja mitataan NADH:n tuotantoa. GOx-menetelmä perustuu glukoosin oksidaatioon elektroaktiivisessa tai väriainepohjaisessa lukuvassa. Välineistö voi olla autoanalyyttejä tai tutkimuslaboratorioiden analyysiyksiköitä, ja näytteinä käytetään usein veriplasmaa, seerumia tai täydellistä verta. Näiden menetelmien tulokset ilmoitetaan pääasiassa mmol/L tai mg/dL.

Kliiniset ja kotikäytön mittausmenetelmät jakautuvat kapillaarinäytteeseen perustuviin verensokerimittareihin sekä jatkuvaan glukoosiseurantaan (CGM). Kapillaariset mittarit käyttävät elektrochemical-strippejä ja antavat tuloksen nopeasti potilaalle. Tulokset voivat eroaa plasma-arvoista, ja usein kalibrointi tapahtuu plasmalle vastaavaksi. CGM-sensorit mittaavat interstitiellistä glukoosia ja tarjoavat reaaliaikaisia mittaustietoja sekä trendikäyriä. Edessä oleva kehitys tähtää parempaan tarkkuuteen ja käyttäjäystävällisyyteen sekä koheesion lääkärin potilaan hoitosuunnitelmien kanssa.

Laadunvarmistuksessa käytetään standardeja kuten ISO 15197, joka ohjaa mittareiden tarkkuutta, kalibrointia ja laadunhallintaa. Erilaiset näytteenlaadut, hematokriitti sekä tekijät kuten lääkitys ja ruokailu voivat vaikuttaa tuloksiin.