oksidaatioon

Oksidaatioon on kemiallinen prosessi, jossa aineen oksidationluku kasvaa, tavallisesti elektronien luovuttamisen seurauksena. Oksidaatio on osa redox-reaktioita, joissa toinen aine hapettaa ja toinen pelkistyy. Reaktiot voivat tapahtua nopeasti palamisessa tai hitaasti biologisissa ja teknisissä prosesseissa.

Yleisiä mekanismeja ovat suora reaktio hapen kanssa (palaminen) sekä elektronien siirtyminen elektronin vastaanottajalle. Oksidaatioon osallistuvat usein oksidantit, kuten happi (O2), vetyperoksidi ja muut hapituslähteet. Oksidaation vastakohta on pelkistyminen. Esimerkkejä: raudan hapettuminen ilman suojakerrosta muodostaa ruostetta; hiilivetyjen palaessa syntyy hiilidioksidia ja vettä. Biologiassa oksidaatiot ovat olennaisessa roolissa solujen energiantuotannossa, jossa orgaanisten aineiden pelkistymisprosessit vapauttavat energiaa elektroninsiirron kautta.

Merkitys ja sovellukset: Oksidaatiot ovat sekä hyödyllisiä että haitallisia. Teollisuudessa ne mahdollistavat energian tuottamisen ja kemialliset syntesit, mutta voivat johtaa korroosioon ja materiaalien heikkenemiseen. Ennaltaehkäisyyn käytetään suojaavaa peittämistä, passivointia ja korroosiosuojelun ainesosia sekä kontrolloitua hapen pääsyä. Biologiassa oksidaatiot ovat välttämättömiä energiankeruussa, mutta liialliset reaktiiviset hapen lajit voivat aiheuttaa soluvaurioita, jolloin antioksidantit ovat tärkeitä puolustusmekanismeja. Oksidaatiota voidaan mitata ja tarkkailla redox-potentiaalin ja standardien elektrode-potentiaalien avulla.