Oksidaatio

Oksidaatio on kemiallinen prosessi, jossa aine menettää elektroneja tai sen oksidaatiotila kasvaa. Perinteisesti oksidaatiota on kuvattu hapen liittymiseksi toiseen aineeseen, mutta nykyaikainen määritelmä perustuu elektronisiirtoon ja oksidaatiolukujen muutokseen. Oksidaatiota vastaa pelkistyminen, jossa aine vastaanottaa elektroneja.

Oksidaatioreaktioita esiintyy laajasti luonnossa ja teollisuudessa. Esimerkkejä ovat palaminen, raudan korroosio eli ruostuminen sekä biokemialliset prosessit kuten soluhengitys ja aineenvaihdunta. Teollisissa prosesseissa oksidaatiota hyödynnetään esimerkiksi sulattamisessa, valkaisussa ja jäteveden käsittelyssä.

Oksidoitumista edistäviä aineita kutsutaan hapettimiksi tai oksidanteiksi; ne vastaanottavat elektroneja ja pelkistyvät itse. Oksidantteja ovat esimerkiksi happi, kloori ja kaliumpermanganaatti. Reaktion suuntaa ja voimakkuutta voidaan kuvata redox-potentiaalilla ja oksidaatiotiloilla.

Oksidaation seuraukset voivat olla sekä hyödyllisiä että haitallisia. Se on välttämätön monille elintoiminnoille, mutta voi myös johtaa materiaalien heikkenemiseen ja elintarvikkeiden pilaantumiseen. Oksidaation estämiseksi käytetään antioksidantteja, pinnoitteita ja korroosionestoaineita.