genitiivivormi

Genitiivivormi, tai genetiivimuoto, on kieliopillinen muoto, jota käytetään ilmaisemaan omistussuhdetta tai läheistä yhteyttä kahden nimisanan välillä. Suomen kielessä genetiivi on yksi toimeen liittyvistä sijamuodoista, ja sitä käytetään kuvaamaan omistamista tai osaa kokonaisuudesta sekä joskus alkuperää tai määritettä.

Muodostaminen ja esimerkit

Yleinen perusmuoto on, että substantiivin vartaloon lisätään genetiivin tunnus, joka vaihtelee sanan mukaan. Esimerkkejä:

- talo → talon (talon ovi: the door of the house)

- poika → pojan (pojan äiti: the boy’s mother)

- käsi → käsien (käsien arvo: the value of the hands; plural genetiivi)

Genetiivin monikkomuoto (genetiivinen monikko) on usein -ien tai -ojen -päätteinen, riippuen sanan tavusta. Esimerkkejä:

- poika(n) -> poikien

- kukka -> kukkien

- talo -> talojen

Käyttö Finnish

Genetiivi ilmaisee omistamisen lisäksi läheistä yhteyttä, alkuperää tai määrittää toisen nimen suhdetta toiseen. Käytettäessä possessor-nimiosa, omistettava sana on nominatiivissa ja omistussana on genetiivissä: Äidin kirja, kaupungin ranta, talon ovi. Genetiivillä voi olla myös seura- tai osan suhde, kuten osan kokonaisuudesta tai nimen ominaisuus.

Muuta huomioitavaa

Genetiivimuotojen taivutusnoudot voivat poiketa yleisistä säännöistä stemmamuutosten ja äänteiden luonnollisen vaihtelun vuoksi. Äidinkielessä genetiivillä on vakiintunut merkitys omistussuhteista ja yhteyksistä, mutta sen tarkka muoto vaihtelee sanan mukaan.

Kielitieteellinen merkitys

Genetiivi on tärkeä rakennusosa suomen substantiivien taivutuksessa ja on keskeinen osa nominaalista rakennetta sekä määrittelyä ja suhteiden ilmaisua. Monilla kielillä genetiivi muodostuu eri tavoin, esimerkiksi omistus voidaan osoittaa omistusmerkinnällä tai prepositiolla.