Äidinkielessä

Äidinkieli on termi, jolla tarkoitetaan henkilön kasvatus- tai kotikielenä käytettyä kieltä— sitä kieltä, jonka kanssa hän on usein kasvanut ja jonka hän kokee omakseen. Suomessa äidinkielellä viitataan tavallisesti henkilön ensimmäiseen tai pääasiallisena käytettyyn kieleen, ja se voi olla suomi, ruotsi, saame tai jokin muu äidinkieli. Äidinkielellä on sekä kielellinen että identiteetillinen ulottuvuus: sitä käytetään puhuttaessa kielitaidosta, kotitaustasta ja kielivalinnoista.

Äidinkieli muodostuu sanasta äidinkieli, ja se taivuu kuten muutkin sanat suomen kielessä. Inessiivi yksikkö on äidinkielessä, genetiivi äidinkielen, partitiivi äidinkieltä. Esimerkkejä: "Hän kirjoittaa äidinkielessä" ja "Koulutyö tehdään äidinkielessä." Näin taivutusmuodot heijastavat sijamuotoa, jolla sanaa käytetään lauseessa.

Koulutuksessa äidinkieli ja kirjallisuus on yleinen oppiaine, jonka opetuksen kieli määräytyy koulun mukaan: suomen- tai ruotsinkielinen opetus. Oppiaineen tavoitteisiin kuuluu sekä kyky ilmaista itseään äidinkielellä että tuntea omaa kielikulttuuriaan sekä kirjallista perintöä.

Tilastoinnissa ja hallinnossa äidinkieltä käytetään määrittelemään henkilön ensisijainen kieli. Monikielisissä yhteisöissä äidinkielen käsite voi olla moniulotteinen: se voi viitata sekä kielelliseen kotiympäristöön että kielelliseen identiteettiin. Äidinkielen käsite on keskeinen sekä opetuksessa että kielipolitiikassa ja kielellisessä identiteetissä.