kotikielenä

Kotikielenä tarkoittaa kieltä, jota henkilö käyttää pääasiassa kotona ja perheen kanssa. Se muodostaa merkittävän osan kielivalmiudesta ja identiteetistä sekä heijastuu arjen vuorovaikutukseen, leikkiin ja keskusteluihin.

Kotikieli ei kuitenkaan ole sama kuin äidinkieli. Äidinkieli viittaa usein siihen kieleen, jonka parissa henkilön kielitaidon kehitys on alkanut ja johon liittyy emotionaalinen kiinnittyminen. Kotikieli voi olla sama tai poiketa, esimerkiksi monikielisessä kodissa, jossa lapsi käyttää kotona toista kieltä.

Kotikielen käsittely on yleisesti käytetty tilastollisessa ja hallinnollisessa kontekstissa kielitaustan kuvaamiseen. Se kertoo, miltä kieleltä kotitalouden arjessa puhutaan ja millaisia kielimuuttujia ihmisellä on käytössään. Esimerkiksi koulutuksessa ja palveluissa tiedon kerääminen kotikielenä auttaa kohdentamaan tukea ja viestintää.

Kotikielen valinta voi muuttua elämän kuluessa. Muutto, koulutus, työ ja perhesuhteet voivat vaikuttaa sille, mitä kieltä ihmiset käyttävät kotona. Monikielisissä perheissä lapsella voi olla useita kotikieliä tai vaihtelua eri tilanteissa.

Termiä käytetään sekä arkikielessä että tieteellisessä keskustelussa. On hyvä huomata, että eri lähteissä määritelmät voivat poiketa, ja termi voi kattaa erilaisia kielisisältöjä.