Genetiivimuotojen

Genetiivimuodot, eli genetiivimuodot, ovat suomen kielen substantiivin taivutusmuotoja, joita käytetään ilmaisemaan omistussuhteita sekä muuta läheistä yhteyttä. Genetiivi on yksi kielen perusvaihtoehdoista kasusijärjestelmässä ja ilmenee sekä yksikössä että monikossa.

Yksikön genetiivissä tavallisinta on afiksi -n lisääminen substantiivin resulttiin, esimerkiksi talo → talon, koira → koiran, kirja → kirjan. Yleensä genetiivissä on siis omistussuhteen perustana kyseinen- kuin toisen osapuolen omistussuhdekset.

Monikon genetiivissä käytetyt lopput voivat vaihdella. Yleisiä päämuotoja ovat -en / -ien ja -ojen-tyyppiset endingit, ja valinta riippuu sanan rungon jälkiosasta sekä vokaali- tai konsonanttamuodoista. Esimerkkejä:

- talot (nominatiivi), genetiivinen monikko: talojen

- kirja (book) → kirjat, genetiivinen monikko: kirjojen

- lapsi → lapset, genetiivinen monikko: lasten

- kaupunki → kaupungit, genetiivinen monikko: kaupunkien

- kala → kalat, genetiivinen monikko: kalojen

- raha → rahat, genetiivinen monikko: rahojen

Genetiivimuotoja käytetään sekä yksittäisen omistajan että useamman omistajan yhteydessä. Genetiivimuotoa voi täydentää omistussanalla, jolloin muodostuu omistajan omistusilmaisuja kuten taloni, talosi, talomme, talonne, talonsa. Näin suomalaisessa sanajärjestyksessä genetiivin rooli on keskeinen sekä omistuksen ilmaisussa että lauseen rakentumisessa.

Genetiivimuotoja varten on olemassa sekä säännönmukaisia että epäsäännöllisiä muotoja. Esimerkiksi lapsi → lasten poikkeaa yleisestä -en/-ien/-ojen järjestelmästä, mikä osoittaa, että genetiivien muodostus vaihtelee sanan tavallisista taivutussäännöistä huolimatta. Genetiivimuodot ovat keskeisiä sekä omistussuhteiden ilmaisussa että lauseyhteyksien muodostuksessa suomen kielessä.