Genetiivimuotoja

Genetiivimuoto, yleisesti kutsuttu genetiiviksi, on suomen kielen taivutusmuoto. Sillä ilmaistaan omistussuhdetta sekä muuta yhteyttä, kuten osan kokonaisuudesta, alkuperää, materiaalia tai mittaa. Genetiivimuoto on olennainen osa peruskielenrakennetta ja esiintyy sekä yksikössä että monikossa.

Yksikköisessä genetiivissä tavallisesti lisätään sanan vartaloon -n- loppu. Esimerkkejä: talo → talon, auto → auton, kirja → kirjan. Monikollisessa genetiivissä käytetään usein -en tai -ien loppuja, riippuen sanan vartalosta ja vokaaliharmoniasta. Esimerkkejä: talot → talojen, koirat → koirien, ihmiset → ihmisten. Tämä muotoaipumus tarkoittaa, että genetiivi voi poiketa yksikön muodoista ja vaatia sanan oikean monikon genetiivisen päättymän tuntemista.

Genetiivimuotoa käytetään ilmaisemaan omistussuhteen lisäksi esimerkiksi osien, yhteyksien ja alkuperän ilmaisemista: talon ovi (the door of the house), koirien ruoka (the dogs’ food), kahden talon väli (the space between two houses). Se voi esiintyä substantiivin yhteydessä sekä adjektiivin määrityksessä.

Käyttöä määrää sekä perinteiset kielikoristeet että nykyaikainen kielenkäyttö. Joissakin ilmaisuissa genetiivin sijaan käytetään muita rakenneosia tai possessiivisia pronomineja, mutta genetiivi on keskeinen ja yleisesti käytetty rakenne omistussuhteen ilmaisussa sekä muiden suhteiden rakentamisessa.