genetiivimuodot

Genetiivimuodot ovat suomen kielen substantiivien genetiivin taivutusmuotoja. Genetiivi ilmaisee omistussuhteen sekä erilaisia läheisiä relaatiota, kuten osan kokonaisuutta, alkuperää tai määritellyn suhteen muodostamaa ilmausta. Sitä käytetään muun muassa sanomien omistuslauseissa, adjektiivien kanssa sekä lukusanojen yhteydessä, kun määrää tarkennetaan tai ilmaistaan sommittelua.

Yksikön genetiivi muodostuu tyypillisesti lisäämällä sanavartaloon -n (esimerkiksi kissa → kissan, talo → talon, lapsi → lapsen). Joillakin sanoilla äänneratkaisut ja konsonantti- tai vokaaliharmonia voivat vaikuttaa värähtelyyn, ja poikkeuksia esiintyy erityisesti eri sanatyypeillä. Esimerkiksi nainen → naisen, lapsi → lapsen nousevat säännöllisesti genetiiviksi, mutta joissakin sanatyypeissä ääntämysmuutokset voivat vaikuttaa lopulliseen muotoon.

Monikon genetiivissä muodot vaihtelevat sanatyypin mukaan; yleisiä päätettä ovat -en ja -ien (esim. kissat → kissojen, kirjat → kirjojen, kukat → kukkien). Joillakin sanoilla käytetään myös -ojen (talot → talojen) sekä -ten- tai -jen-tyyppisiä pääteyhdistelmiä vokaaliharmonian ja vartalon mukaan. Esimerkkejä: kissat → kissojen, talot → talojen, kirjat → kirjojen, kukat → kukkien, autot → autojen.

Omistussuhteita voidaan ilmaista myös omistusliitteillä possessiivisuffiksien avulla: -ni (minun), -si (sinun), -nsa/-nsä (hänen/ hänen), -mme (meidän), -nne (teidän). Esimerkiksi kissani tarkoittaa “minun kissani” ja kissansa “hänen kissansa”. Näin muodostetut sanaliitot sekä yksikön että monikon genetiivissä täydentävät merkityksen ilmaus- ja painotustarpeita.

Lisäksi genetiivi esiintyy adjektiivien kanssa lauseissa kuten suuren talon ovi, jossa adjektiivi ja substantiivi ovat sekä genetiivikilpailussa että modifioituna kokonaisuutena. Genetiivimuodot ovat keskeisiä suomen nountaivutuksessa ja tekstit voivat sisältää sekä yksikön että monikon muotoja riippuen kontekstista.