fosforisidokset

Fosfodiesterisidos, joka osin tunnetaan myös termillä fosforisidokset, on kovalentti sidos, joka muodostaa DNA:n ja RNA:n sokeri-fosfaattisen selkärangan. Jokainen fosfodiesterisidos yhdistää peräkkäisen nukleotidin 3'-hydroksyylin toisen nukleotidin 5'-fosfaattiryhmään, jolloin syntyy diester-linkki, ja ketju etenee 5'→3'-suunnassa.

Sidos muodostuu pääasiassa solussa DNA- ja RNA-polymeraasien katalysoimana: uusi nukleotidi (yleensä NTP tai dNTP) lisätään ketjuun, jolloin 3'-hydroksili ryntää fosfaattiryhmän kärkeen ja vapautuu pyrofosfaatia. Tämä kondensaatioreaktio rakentaa sokeri-ryhmän ja fosfaattiryhmän välille vahvan esterimonimuotoisen yhteyden ja aktivoi ketjun jatkamisen.

Fosfodiesterisidokset muodostavat nucleic backbone: ne pitävät yhdessä nukleotidijärjestyksen ja määrittävät DNA:n sekä RNA:n rakenteen ja suunnan. Niiden eheyden säilyminen on välttämätöntä geneettisen informaation luonteelle ja replikoinnille sekä transkriptioon. Ketjun hajoaminen on välttämätöntä geneettisen materiaalin käsittelyssä; soluissa se tapahtuu pääasiassa entsymaattisesti nukleetien, kuten DNasen ja RNasen, avulla sekä joidenkin voimakkaiden emäslakojen cya.

Stabiilisuus vaihtelee fysiologisissa olosuhteissa: ne ovat suhteellisen kestäviä normaaleissa solukiertoissa, mutta voivat hajoa emäslakson kautta, alkaalisessa ympäristössä tai entsymaattisesti. Fosfodiesterisidokset ovat siten keskeisiä sekä biologisissa prosesseissa että bioteknologisissa sovelluksissa, kuten geneettisessä tiedon tallennuksessa ja DNA/RNA-käyttöisissä menetelmissä.