fosforipitoisuudet

Fosforipitoisuudet ovat määrällisiä arvoja, jotka kuvaavat fosforin (P) määrää tietyssä aineessa tai näytteessä. Termiä käytetään erityisesti maaperän, vesien sekä elintarvikkeiden fosforipitoisuuksien yhteydessä. Maaperässä fosforipitoisuus ilmoitetaan usein mg/kg, ja saatavilla olevan fosforin arviointiin käytetään usein Olsenin, Brayin tai Mehlich-3 -menetelmiä. Vesi- ja jätevesinäytteissä fosforipitoisuus ilmoitetaan tyypillisesti mg/L. Elintarvikkeissa fosforipitoisuudet ilmoitetaan usein mg/100 g tai mg/annosta; pitoisuudet vaihtelevat suuresti elintarvikkeen mukaan.

Fosfori on elimistölle ja kasveille välttämätön makroalkuaine. Se osallistuu energian siirtoon solutasolla (ATP), nukleiinihappojen rakennukseen sekä luiden ja hampaiden muodostukseen. Maaperässä fosforin saatavuus voi rajoittaa kasvien kasvua, vaikka kokonaisfosforin määrä voi olla suuri; suurin osa maaperän fosforista on sitoutunut epäorgaanisiin yhdisteisiin, joita kasvit eivät helposti hyödy. Tästä syystä saatavilla olevan fosforin mittaaminen on tärkeää maatalouden ravinteiden hallinnassa.

Ympäristössä liiallinen fosfori voi johtaa rehevöitymiseen, kun pintaveden fosforipitoisuudet nousevat. Tämä on yleinen haaste järvissä ja jokivesissä, ja sitä hallitaan muun muassa ravinnetaseen optimoinnilla sekä viljelykäytäntöjen muuttamisella.

Elintarvikkeiden ja ympäristön hallinnassa fosforin pitoisuudet voivat johtaa sääntelyihin ja ravitsemuksellisiin ohjeisiin. Fosforipitoisuuksien mittaus ja raportointi ovat keskeisiä sekä ravitsemuksen että ympäristönsuojelun kannalta.