Fosforipitoisuuksien

Fosforipitoisuuksien käsite viittaa fosforin määrään tai pitoisuuteen tietyssä aineessa. Se on yleinen termi maaperätieteessä, elintarviketieteessä, ympäristötutkimuksessa ja vesinäytteiden analyysissä, joissa tarkastellaan sekä kokonaisfosforin että liukenevan fosforin pitoisuuksia. Fosfori on biologisesti välttämättömästi ravintoaine, joka vaikuttaa kasvien ja eläinten kasvuun. Liialliset pitoisuudet voivat kuitenkin edistää vesistöjen rehevöitymistä ja heikentää veden laatua.

Yleisimmät mittayksiköt ovat mg/kg maaperä- tai sedimenttinäytteissä sekä mg/L vesinäytteissä; elintarvikkeissa pitoisuudet esitetään usein mg/100 g tai prosenttina P- tai P2O5-arvoina. Fosforin tutkimuksessa voidaan erottaa kokonaisfosfori sekä liukeneva (inorg. fosfori) ja orgaaninen fosfori, riippuen näytteen tyypistä ja analyysistä.

Mittausmenetelmät vaihtelevat perinteisistä kolorimetrisista menetelmistä sekä nykyaikaisiin instrumentaalisiin tekniikoihin, kuten ICP-OES, ICP-MS ja XRF. Kiinteiden aineiden pitoisuuksia voidaan arvioida myös XRF-analyysillä, joka soveltuu nopeisiin kartoituksiin mutta voi olla vähemmän herkkä kuin kemialliset määritysmenetelmät.

Käyttökohteita ovat maaperä- ja viljelysuunnittelu sekä lannoitusten optimointi, ympäristön seuranta ja vesienhoito sekä ravintoarvotiedot elintarvikkeista. Fosforipitoisuuksien tulkinnassa otetaan huomioon näyte- ja mittaussuhde sekä sovellettavat standardit ja viranomaisrajoitukset.