fosfonaateissa

Fosfonaatit ovat fosforia sisältäviä orgaanisia yhdisteitä, joiden rakenne on tyypillisesti R-PO(OH)2, missä R on orgaaninen ryhmä. Ne ovat fosforihapon johdannaisia, joissa yksi happiatomi on korvattu hiiliatomilla. Fosfonaatit eroavat fosfaateista siten, että niiden hiili-fosforisidos on suora, kun taas fosfaattien fosfori on sidoksissa happiatomien kautta.

Fosfonaatteja esiintyy luonnossa, ja ne ovat osa elämän peruskemiallisia prosesseja, kuten esimerkiksi joissakin entsyymien kofaktoreissa. Synteettisesti valmistettuja fosfonaatteja käytetään monissa teollisissa ja lääketieteellisissä sovelluksissa. Eräs tunnettu käyttöalue on vedenkäsittely, jossa fosfonaatteja lisätään estämään kalkin ja muiden mineraalien saostumista putkistoihin ja laitteisiin. Ne toimivat myös korroosionestoaineina.

Lääketieteessä erityisesti bisfosfonaatteja käytetään luustosairauksien, kuten osteoporoosin ja Paget'n taudin hoidossa. Ne estävät luun hajoamista ja voivat siten lisätä luun tiheyttä. Fosfonaattien kyky sitoutua luun mineraaliosaan tekee niistä tehokkaita tässä käyttötarkoituksessa. Jotkut fosfonaatit ovat myös osoittautuneet tehokkaiksi antiviraalisina aineina. Vaikka fosfonaatit ovat yleisesti ottaen turvallisia, niiden käyttöön voi liittyä haittavaikutuksia, joiden vakavuus riippuu käytetystä yhdisteestä ja annoksesta.