filtraatio

Filtraatio on erottelumenetelmä, jossa nesteen tai kaasun läpi kulkee suodatin, kalvo tai muu media ja epäpuhtaudet pidätetään tai jäävät siihen kiinni. Prosessi perustuu partikkelien koosta, liikemekanismeista ja suodattimen ominaisuuksista. Filtraatio voidaan toteuttaa useilla tavoilla: mekaanisella esteellä (syvyys- tai pinnallinen filtraatio) sekä kalvonläpäisyyn perustuvana filtraationa.

Päätyyppejä ovat:

- syvyysfiltraatio: epäpuhtaudet jäävät syviin kerroksiin ja mediaa patoamalla

- pinnallinen filtraatio: epäpuhtaudet pidetään pääosin mediaan pinnalle

- kalvonfiltraatio: neste pakotetaan kalvon läpi

Kalvoteknologian yleisimpiä alamuotoja ovat mikrofiltraatio (noin 0,1–10 μm), ultrafiltraatio (1–100 nm), nanofiltraatio (noin 1–2 nm) sekä käänteisosmoosi (<1 nm). Käytettyjä materiaaleja ovat paperi- ja kuitu- sekä aktiivihiili- ja polymeerikalvot, kuidut sekä keramiikka.

Sovelluksia ovat vedenkäsittely ja pulloveden tuottaminen, elintarvike- ja juomateollisuus, lääke- ja bioteknologia sekä ilman- ja ilmastointijärjestelmät. Prosessiin liittyy tekijöitä kuten virtausnopeus (flux), paine-ero, tukkeutuminen sekä valitut erotusrajat eri molekyylikokoihin.

Historia ja standardointi: Filtraati on vanha ja kehittynyt teknologia, jota sovelletaan nykyaikaisissa tuotantoprosesseissa laadunvalvontaa ja turvallisuusvaatimuksia noudattaen.