filmatisoinnin

Filmatisointi tarkoittaa prosessia, jossa lähdemateriaali, kuten romaani, novelli, näytelmä tai tositapahtuma, muunnetaan elokuvaksi. Lähdemateriaalin arkipäiväiset teokset voivat antaa tarinan rakenteen, hahmot ja teeman, mutta elokuva vaatii oman keston, kerrontatavan ja visuaalisen ilmaisun.

Prosessi alkaa usein oikeuksien hankinnasta ja kehittämisestä: tekijänoikeudet, mahdolliset lisenssit ja tarinan sovitukseen liittyvät kiistat on ratkaistava ennen kuvien ottamista. Tämän jälkeen seuraa käsikirjoituksen laatiminen, jonka tehtävänä on tehdä tarinasta draamallisesti toimiva elokuva. Tuottajat, ohjaaja ja kuvaus- sekä lavastusosastot suunnittelevat etenemisen, budjetin ja aikataulun. Tuotannon aikana tarina muutuu usein visuaaliseksi kokemukseksi, jossa maisemat, rytmi ja näytteleminen vaikuttavat suuresti siihen, miltä tarina tuntuu katsojassa.

Läheisyyden ja vapauden välinen jännite on tyypillinen piirre: osassa filmatisointeja pyritään uskolliseen säilyttämiseen alkuperäisteoksen tapahtumista ja sanomasta, toisissa korostetaan tulkintaa, modernisointia tai elokuvallista kieltä, jolloin tarina saa uuden ilmeen. Tämä keskustelu liittyy niin sanottuun fideliteetti-kritiikkiin.

Esimerkkejä: Tuntematon sotilas on suomalainen filmatisointi Väinö Linnan romaanista; The Godfather perustuu Mario Puzon romaaniin ja sai laajan elokuvallisen muodon. Filmatisoinnit voivat levittää tarinoita uusille yleisöille, mutta ne voivat myös muuttaa alkuperäisen kerronnan painotuksia.