evaporiiittisissa

Evaporiiittiset kerrostumat ovat kemiallisia sedimentteja, jotka muodostuvat, kun suolaisessa vesistössä haihdutus lisää ioneiden konsentraatiota ja mineraalit saostuvat. Ne syntyvät tyypillisesti suljetuissa vesistöissä ja kuivan ilmaston alueilla, joissa veden tulon ja haihdunnan välinen tasapaino ei pysy vakaana. Tällaiset ympäristöt voivat olla endorreisiä altaaita, suolakaivannoiksi kehittyneitä järviä tai playa-lakeja, joissa vedenpalautuminen on minimaalista.

Yleisimmät evaporiiittimineraalit ovat halite (NaCl), gypsum (CaSO4·2H2O) ja anhydrite (CaSO4). Kun haihdunta jatkuu, syntyy myös muita suolaisia mineraaleja, kuten kaliumsalttia (esim. sylvite, KCl) ja carnallittia (KMgCl3·6H2O), sekä boraatteja. Evaporiiittiset kerrostumat muodostuvat usein kerroksittain, sisältäen sekä hienojakoisia muta- ja sedimenttikerroksia että kiteisiä evaporiiittikerrostumia.

Ravinteiden ja suolien erityinen koostumus sekä syklien pituus heijastavat paikallisia ilmasto- ja hydrologisia olosuhteita sekä vedenpohjan kemiaa. Evaporiiittiaineksia voidaan tulkita menneistä ilmastoista ja vedenvaihdon eheydestä, ja ne säilyttävät usein tärkeää ympäristö- ja kliimattitietoa sekä tarjoavat hyödykkeitä, kuten kivi-suolaa ja gipsiä, sekä joidenkin maiden potaska- ja borattivarantoja.

Esimerkkejä nykymaailmasta ovat Death Valleyn alueen ja Bonneville Salt Flatsin evaporiiittialueet sekä Salar de Uyunin suolabrinnit, jotka sisältävät runsaasti suoloja ja usein vähäsyklisiä, lämpötilaltaan äärirajoja tavoittelevia ympäristöjä.