konsentraatiota

Konsentraatio on kemian ja fysiikan peruskäsite, joka kuvaa, kuinka paljon tiettyä ainetta esiintyy tietyssä liuoksessa, seoksessa tai kaasussa. Se voidaan esittää sekä massana että määränä ja se vaikuttaa muun muassa liukenemiseen, reaktioiden nopeuksiin sekä biologisiin prosesseihin. Konsentraatio antaa vastauksen kysymykseen siitä, kuinka vahva pitoisuus on kyseessä.

Yleisimmät konsentraatiot, joita käytetään, ovat: molaarinen konsentraatio (M), jolloin aine moolien määrä jaetaan liuoksen tilavuudella (mol/L). Molaliteetti (m) kuvaa moolien määrää liuottimen massaa kohti (mol/kg). Massa-konsentraatio ilmoittaa liuoksen liuenneen aineen massan per tilavuus (g/L). Lisäksi voidaan puhua prosenttimuodoista, kuten massaprosentista tai tilavuusprosentista, sekä ainemääräosuudesta eli mole fractionista, jos niitä käytetään.

Mittaus ja laskenta: konsentraatio voidaan määrittää mittaamalla liuoksen tilavuus ja massat tai käyttämällä standardimenetelmiä, kuten titrausta, spektroskopiaa tai tiheyden mittausta. Sopiva mittausmenetelmä riippuu siitä, mitä konsentraatiota halutaan tarkasti määrittää.

Käyttökohteita: kemian tutkimuksessa ja teollisuudessa, lääkeannostuksessa, ympäristöanalyysissä ja elintarvikkeiden pitoisuuksien määrittämisessä. Ymmärrys konsentraatiosta on keskeinen osa suunnittelua, laadunvalvontaa ja riskinarviointia.