Konsentraatio

Konsentraatio on yleistermi, jolla tarkoitetaan sitä, kuinka paljon jokin aine on mukana toisessa aineessa. Yleisimmin kyse on liuoksesta, jossa pitoisuus kuvaa liuenneen aineen määrää suhteessa liuottimeen tai ratkaisuun. Konsentraatio on keskeinen käsite monilla tieteenaloilla, kuten kemiassa, biologiassa ja ympäristötieteissä sekä teollisissa prosesseissa.

Kemiallisessa kontekstissa konsentraatio mitataan monin eri yksiköin. Molarinen pitoisuus eli molaarisuus (M) tarkoittaa moolien määrää per litra liuosta. Molalisuus (m) mittaa moolien määrää per kilogramma liuuttinta. Massapitoisuus, tilavuusprosentti ja molekyyliprosentti kuvaavat pitoisuutta eri tavoin, ja molekyyliprosentti voidaan ilmaista myös molekyyliproportionina (mole fraction). Pitoisuutta voidaan lisäksi ilmaista ppm- tai ppb-arvoina suurten mittauksien yhteydessä. Pitoisuuden määrittämisessä käytetään menetelmiä kuten titraus, spektroskopia, gravimetria ja kromatografia sekä erilaisia analyysiin tarkoitettuja instrumentaatioita.

Käytännössä konsentraatio vaikuttaa reaktioiden nopeuteen ja tasapainoon, lääkkeiden annosteluun sekä ympäristön pilaantuneisuuden arviointiin. Esimerkkejä ovat liuoksen pH ja reaktiotuotteiden saanto, jotka riippuvat konsentraatioista, sekä ympäristötutkimuksessa haitta-aineiden pitoisuuksien mittaaminen vedessä tai ilmassa.

Kognitiivinen keskittyminen viittaa henkilön kykyyn suunnata ja ylläpitää tarkkaavaisuutta tehtävän suorittamisen aikana sekä suojautua häiriötekijöiltä. Keskittymiskykyyn vaikuttavat uni, terveys, stressi ja ympäristö. Parantavia keinoja ovat riittävä uni, taukojen pitäminen, tehtävien pilkkominen, rauhallinen työtila, liikunta sekä mindfulness- tai muita kognitiivisia harjoituksia.

Konsentraatio on siten sekä kemiallinen että kognitiivinen käsite, jolla on merkittäviä käytännön sovelluksia.