erityistutkimuksissa

Erityistutkimuksissa on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan tutkimusaiheita, jotka liittyvät erityistarpeisiin ja erityisopetukseen sekä inkluution toteutumiseen kouluissa. Termiä voidaan käyttää sekä koulutuksen että kasvatuspsykologian, soveltavan kasvatustieteen ja sosiaalihuollon tutkimuksissa. Se ei kata yhtä vakiintunutta ala-alaa, vaan kattaa laajan kirjon ilmiöitä, joissa pyritään ymmärtämään, tukemaan ja kehittämään oppimista ja koulutyötä ihmisryhmissä, joilla on erityistarpeita.

Tyypillisiä tutkimusaiheita ovat oppimisvaikeudet ja tuen tarpeet, erityisopetuksen käytännöt, inkluusio ja oppimisympäristöt, arviointi- ja mittausmenetelmät, tukipalvelut sekä teknologian ja apuvälineiden käyttö opetuksessa. Lisäksi tarkastellaan politiikan vaikutuksia koulutukseen, resursointia sekä palvelujen kehittämistä sosiaali- ja terveydenhuollon kytköspisteissä.

Menetelmällisesti erityistutkimuksissa käytetään sekä määrällisiä että laadullisia lähestymistapoja. Useissa tutkimuksissa yhdistyvät tapaustutkimukset, kyselytutkimukset sekä kokeelliset ja kvasi-kokeelliset tutkimuslähestymistavat.

Tutkimuksen tarkoitus on tukea käytäntöjä, parantaa oppijoiden hyvinvointia ja edistää tasa-arvoa koulutuksessa. Eri konteksteissa on tärkeää huomioida eettiset näkökulmat, yksilön oikeudet sekä mahdolliset stigma- ja luokitusriskit. Terminä "erityistutkimuksissa" viittaa siis laajaan joukkoon tutkimusaiheita, joissa erityistarpeet ovat keskeisessä roolissa.