erityissäännöksen

Erityissäännöksen käsite viittaa lakitekstissä olevaan määräykseen, joka tarkentaa, rajaa tai poikkeaa yleisestä säännöstä koskien tiettyjä tilanteita, ryhmiä tai ajanjaksoja. Se voi esiintyä osana saman lainkohdan sisällä olevaan kokonaisuuteen tai erillisenä, erityismääräyksenä, joka koskee erityistä tulkintaa tai soveltamista.

Toimivaltansa tarkoitus on lisätä oikeuden toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta, kun yleinen sääntö ei yksiselitteisesti sovellu kaikkiin tapauksiin. Erityissäännöksillä voidaan korjata epäselvyyksiä, täsmentää soveltamistapaa tai asettaa erityisiä ehtoja, esimerkiksi kriteerit, aikarajat tai tiettyjen henkilö- tai toimijaryhmien asema. Ne voivat olla väliaikaisia tai pidemmän ajan oppeja, riippuen lain kontekstista.

Erityissäännökset ja yleinen sääntö ovat suhteessa toisiinsa lain kokonaisuudessa. Yleensä ne sovelletaan siltä osin kuin erityissäännöksessä on mainittu tai sen tarkoituksesta ilmenee, ettei yleistä sääntöä sovelleta. Mikäli ristiriita syntyy, ratkaisu määräytyy lain tulkintaperiaatteiden sekä kyseessä olevan lainsäädännön hierarkiasta ja tarkoituksesta johtuvien sääntöjen perusteella.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi verotukseen, sosiaaliturvaan, koulutukseen, liikenteeseen ja hallinnolliseen menettelyyn liittyvät tilanteet, joissa erikoisehdot tai poikkeukset ovat tarpeen. Termiä käytetään yleisimmin lainkielessä, ja sen kantama merkitys on rajoittaa tai laajentaa yleistä säännöstä niiden kohdalla, joita erityissäännöksen kohderyhmä tai tilanne koskee.

Erityissäännöksen etymologia juontuu sanoista erityinen ja säännös; muodollisesti kyse on genetiivimuodosta, jonka avulla viitataan tiettyyn määräykseen.