erittämiseen

Erittäminen on biologinen prosessi, jolla eliöpoistot tai solut poistavat elimistölle haitallisia, ei-toivottuja tai käyttökelvottomia aineita. Se kuuluu aineiden aineenvaihdunnan loppuvaiheisiin ja voi koskea sekä nestemäisiä että kiinteitä että kaasumaisia tuotteita. Erittäminen eroaa sekretoitumisesta (erityisesti elimistön omien aineiden valmistamisesta ja niiden erittymisestä käyttötarkoitukseen) sekä ulostamisesta tai uloshengityksestä erikseen.

Pääosa erittymisen järjestelmistä sijaitsee suurissa elimistöissä, kuten ihmisellä munuaisissa, maksassa, hengityselimissä ja ihossa. Munuaiset vastaavat virtsan erittymisestä, jolloin verestä suodattuvat jätteet, kuten ureaa ja muita epäorgaanisia yhdisteitä, poistuvat virtsana. Maksan erittämisellä puolestaan on keskeinen rooli sapen ja bilirubiinien sekä muiden aineiden erityksessä, jolloin aineita poistuu ruoansulatuskanavan kautta. Keuhkot poistavat hiilidioksidia ja vesihöyryä keuhkoluissa tapahtuvan kaasujenvaihdon tuloksena. Iho erittää hikeä, joka sisältää vettä, suoloja sekä joitakin aineenvaihduntatuotteita. Suolistossa osa aineista poistuu ulosteen muodossa.

Erittäminen on keskeistä homeostasian ylläpidossa: sen avulla säädellään veden ja elektrolyyttien tasapainoa, veren tilavuutta sekä myrkyllisten aineiden pitoisuuksia verenkierrossa. Nitrogenoiset jätteet, kuten ureaa ja kreatiinia, sekä haitalliset aineet pyritään poistamaan tehokkaasti, ja erittyminen voi vaihdella lajin, ekologisen tilan ja kehitysvaiheen mukaan. Häiriöt erittymistoiminnoissa voivat johtaa munuais- tai maksasairauksiin, kuivumiseen tai myrkytyksiin.