Erittäminen

Erittäminen on biologinen termi, joka kuvaa aineiden vapauttamista tai erittymistä elimistössä. Kielessä erittyminen kattaa sekä tarkoituksellisen tuotteen muodostamisen ja sen vapauttamisen (secretion) että aineiden poistamisen elimistöstä metabolisten jätteiden muodossa (excretion). Käytännössä näillä on usein päällekkäisyyksiä, ja termiä käytetään yleissanana kuvaamaan elimistön kovin eriytyneitä prosesseja, joissa solu tai kudos tuottaa ja johtaa aineita ulos tai ulkoiseen tilaan.

Erittyminen voidaan jaotella mekanismeittain. Seurauksena voi olla kapeasti erittäviä soluja tai suuria rauhasia, jotka erittävät entsyymejä, hormoneja, limaa tai muita aineita. Tyypillisiä liikkeitä ovat solujen erittämä aineiden kuljettaminen solukalvon kautta (exocytosis), tietyssä kudoksessa tapahtuva kuljetus tai diffuusio kudosnesteisiin ja edelleen ulos elimistöstä. Elimistön nesteiden ja aineiden koostumus pysyy pääosin vakaana säätelyllä, johon osallistuvat hermosto ja endokriininen järjestelmä.

Esimerkkejä erittymistä ihmisillä ja muilla eläimillä ovat munuaisten virtsan eritys, maksan sappien eritys, haiman ruuansulatusentsyymien eritys sekä rauhasten kuten sylkirauhasten ja keuhkoputkien liman eritys. Kasveissa erittyminen ilmenee esimerkiksi nektarin, öljyjen tai liman vapautumisena sekä solujen erittämän yhdisteen toiminnan avulla.

Harjoittamisessa erittyminen on keskeinen osa homeostasiaa ja aineiden aineenvaihdunnan kontrollia. Poikkeavuudet erittymisen prosesseissa voivat johtaa sairauksiin, kuten munuaisten vajaatoimintaan tai liman liikatuotantoon.