epäonnistumisriskit

Epäonnistumisriskit ovat riskejä, jotka kohdistuvat siihen, että jokin tavoite, prosessi tai järjestelmä ei onnistu. Niitä voidaan kuvata kahdella ulottuvuudella: todennäköisyydellä ja vaikutuksella. Riskin odotusarvo muodostuu näiden kahden tekijän tuloksesta, ja sitä käytetään priorisoinnissa sekä suunnittelussa. Epäonnistumisriskit voivat ilmetä sekä yksittäisinä tapahtumina että tapahtumaketjuina.

Eri konteksteissa epäonnistumisriskit voivat liittyä esimerkiksi projektinhallintaan, operatiiviseen toimintaan, turvallisuuteen tai ICT-järjestelmiin. Ne voivat olla strategisia tai operatiivisia, ja niiden hallinta kuuluu yleiseen riskienhallinnan viitekehykseen. Riskit tunnistetaan, arvioidaan ja seurataan systemaattisesti.

Yleisiä menetelmiä epäonnistumisriskien arvioimiseksi ovat riskinarviointi, riskirekisteri, FMEA ja fault tree -analyysi. Näiden lisäksi käytetään vaikutus- ja todennäköisyysmallinnusta sekä juuriselvitystä. Tärkeää on määrittää sekä potentiaalisten epäonnistumisten vaikutukset että niiden todennäköisyydet.

Riskien hallinta perustuu sekä ennaltaehkäiseviin toimiin että palautus- ja sopeutumiskykyyn. Toimenpiteet voivat sisältää parempaa suunnittelua, prototypointia, tiukkaa laadunvarmistusta, vara- ja fallback-ratkaisuja sekä selkeää viestintää sidosryhmien kanssa. Pitkän aikavälin menestys edellyttää jatkuvaa seurantaa ja oppimista.

Jos epäonnistumisriskejä ei hallita, ne voivat johtaa kustannusten kasvuun, aikataulujen ylityksiin tai laatuongelmiin. Siksi organisaatioissa pyritään luomaan kulttuuri, jossa riskit kartoitetaan, priorisoidaan ja käsitellään suunnitelmallisesti sekä dokumentoidusti.