fallbackratkaisuja

Fallbackratkaisuja ovat suunnittelumenetelmiä ja käytäntöjä, joiden tarkoituksena on turvata toiminta silloin, kun ensisijainen ratkaisu epäonnistuu tai sen suorituskyky heikkenee. Ne kattavat teknisiä, toiminnallisia sekä liiketoiminnallisia näkökulmia. Tietotekniikassa ja ohjelmistokehityksessä ne ilmenevät esimerkiksi failover-järjestelminä, kuormituksen jakamisen, välimuistien käytössä, tietojen replikoinnissa sekä offline-tilan tarjoamisessa, jolloin käyttäjät voivat jatkaa perustoimintoja automaattisesti. Käyttäjäkokemuksessa fallbackratkaisut voivat tarkoittaa suunnittelua, jossa ohjelmisto tarjoaa graceful degradation eli säilyttää keskeiset toiminnot, vaikka lisäominaisuudet eivät toimisi.

Esimerkkejä ovat: toissijaiset palvelimet, automaattinen liikenteen uudelleenreititys, varmuuskopiot ja nopea palautus sekä oletusarvot tai korvaavat resurssit, jotka aktivoituvat, kun ulkoiset resurssit epäonnistuvat. Suunnittelussa painotetaan luotettavuutta, kustannuksia ja riskejä, sekä sitä, miten nopeasti ja missä laajuudessa järjestelmä palautuu normaaliksi.

Toteutus perustuu tavallisesti määriteltyihin RTO (Recovery Time Objective) ja RPO (Recovery Point Objective) -tavoitteisiin, kriittisten toimintojen tunnistamiseen sekä testaukseen ja valvontaan. Yleisesti fallbackratkaisut suunnitellaan osaksi kokonaisvaltaista liiketoiminnan jatkuvuuden hallintaa, jotta häiriötilanteet eivät estä olennaisia palveluita.