epämiellyttävyys

Epämiellyttävyys on suomen kielen substantiivi, jolla tarkoitetaan asioiden, ilmiöiden tai ihmisten laadukasta ominaisuutta aiheuttaa epämukavuutta, vastenmielisyyttä tai miellyttämisen puutetta. Se kuvaa subjektiivista kokemusta tai nähtyä arviota, jossa jokin näyttää tai tuntuu epämiellyttävältä.

Etymologisesti sana muodostuu adjektiivista epämiellyttävä ja noun-formaattorista -vyys, joka lisätään kuvaamaan ominaisuutta tai tilaa. Epämiellyttävyys voi viitata sekä tunteisiin että käytännön ominaisuuksiin, ja sitä voidaan käyttää sekä arkipuheessa että kirjoitetussa tekstissä.

Käyttöarvoltaan epämiellyttävyys on suhteellinen käsite: se riippuu kontekstista, kulttuurista ja yksilön henkilökohtaisista kokemuksista. Esimerkiksi vuorovaikutuksessa epämiellyttävä käyttäytyminen, ääni tai ilmapiiri voivat lisätä epämiellyttävyyden kokemusta. Tutkimuksessa ja analyysissä ilmiön luonnetta voidaan tarkastella kuvaamalla koettua vastenmielisyyttä, ärsyttävyyttä tai miellyttävyyden puutetta sekä käyttämällä itsearviointikyselyjä tai käyttäytymisen mittareita.

Sana liittyy läheisesti miellyttävyyteen (miellyttävä) sekä vastenmielisyyteen ja näiden vastakohtiin. Äidinkielisessä käytössä epämiellyttävyydellä tarkoitetaan yleisemmin neutraalista negatiiviseen kokemukseen, kun taas tarkempi sävy voi vaihdella tilanteen mukaan.