epäatsuamattomia

Epäatsuamattomia on termi, joka ei ole vakiintunut suomen kielessä tai yleisessä lingvistiikan sanastossa. Se voidaan hahmotella käsitteeksi, jolla viitataan muotoihin tai sanoihin, joita ei ole todennettu luotettavilla lähteillä. Käytännössä epäatsuamattomia kuvaisi siis hypoteettisia, todisteettomia tai toisilta kieliltä lainattuja muotoja, joiden olemassaolo on esitetty ilman varmentavaa evidencea.

Koska kyseessä ei ole yleisesti hyväksytty termi, sen tarkka määritelmä ja sovellus voivat vaihdella tutkijasta toiseen. Yleisesti puhe epäatsuamattomista liittyy rekonstruktiiviseen työskentelyyn, sanakirjoitusprojekteihin sekä historialliseen kielentutkimukseen, joissa pohditaan mahdollisia ilmauksia, joista ei ole säilynyt lähteissä varmaa näyttöä. Tällaisessa kontekstissa termi toimii varoitusmerkkinä: kyseessä ovat ehdotuksia, joita tutkimuksen edetessä voidaan joko tukea lisätutkimuksella tai hylätä todisteiden puutteen vuoksi.

Epäatsuamattomien käyttö muistuttaa yleisellä tasolla englanninkielisen käsitteen “unattested forms” käyttöä: sekä merkintä että ajatus siitä, että kyseessä on epävarma tai puutteellisesti proven muoto. Onnistunut käyttö vaatii selkeän kontekstin: mihin ne liittyvät, millaisia todisteita etsitään ja miten ne eroavat varmistetuista, todennetuista muodoista.

Rajoitteet ja kritiikki: termi voi lisätä epäselvyyttä ilman tarkkaa määritelmää; siksi on tärkeää antaa lähdeviitteet ja määrittelyt sekä kiinnittää huomiota siihen, millä evidenssillä muodon potentiaalinen olemassaolo perustellaan tai kumotaan.