ennakoinnista

Ennakointi on tulevaisuuden kehityssuuntien ymmärtämisen ja niihin varautumisen prosessi. Suomessa ja monilla muilla alueilla ennakointi viittaa sekä futures-tutkimukseen että käytännön suunnitteluun, jossa pyritään kuvittelemaan mahdollisia tulevaisuuksia ja valmistautumaan niihin. Sen kiinnekohtia ovat esimerkiksi skenaariotyö, trendianalyysi ja strateginen suunnittelu.

Keskeisiä käsitteitä ovat ajurit, heikot signaalit ja epävarmuus. Menetelmiä voivat olla sekä laadullisia että määrällisiä: horisontin skannaaminen, trendien seuraaminen, skenaarioiden rakentaminen, tiekartat ja Delphi-menetelmä. Ennakoiva työ voi yhdistää asiantuntijapuhujia, data-aineistoa ja sidosryhmien näkemyksiä.

Prosessi alkaa tavoitteen ja aikahaarukan määrittämisellä, jonka jälkeen tunnistetaan keskeiset vaikuttavat ajurit ja kerätään aineisto. Skenaariot tuotetaan vaihtoehdoisina tulevaisuuksina ja niiden vaikutuksia sekä todennäköisyyksiä arvioidaan. Lopuksi määritellään toimenpiteet, indeksit ja seuranta, joilla epävarmuutta hallitaan, ja prosessi käydään läpi kiertäen jatkuvan parantamisen hengessä.

Ennakointia sovelletaan monilla aloilla: liiketoiminnassa strategisen suunnittelun tukena, julkishallinnossa politiikan ja palveluiden suunnittelussa, kaupunkisuunnittelussa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa sekä teknologian kehittämisessä ja terveydenhuollossa.

Haasteita ovat epävarmuuden ja monimutkaisuuden hallinta, kognitiiviset vinoumat, tiedon puute sekä aikahorisonttien eroavaisuudet. Parhaita käytäntöjä ovat läpinäkyvyys, osallistava lähestymistapa sekä eettinen huomiointi ja saavutettavuus, jotta ennakoinnin tulokset ovat käyttökelpoisia päätöksenteossa.