endovaskulaarisen

Endovaskulaarinen hoito on verisuonitauteihin liittyvien toimenpiteiden ryhmä, jossa katetri ja muut ohjauslaitteet viedään verisuonen sisäpuolelle. Toimenpiteet suoritetaan usein kuvantamisen avulla, kuten angiografian tai fluoroskopian tukemana, ja niiden tavoitteena on korjata tai lievittää verisuonten sairaudet ilman avointa leikkausta. Endovaskulaarinen lähestymistapa on vähemmän invasiivinen ja tarjoaa usein nopeamman toipumisen sekä pienemmät arvet.

Yleisimmät menetelmät ovat angioplastia ja stenttaus, joissa verisuonen ahtaus avataan ja tukirakenne pidetään paikoillaan. Endovaskulaarinen aortan aneurysman korjaus (EVAR) sekä thoracoabdominaalisen aneurysman hoito ovat laajasti käytössä suurten verisuonten sairauksien hoitoon. Muita yleisesti käytettyjä toimenpiteitä ovat embolisaatiot verenvuodon hallitsemiseksi tai verenkierron ohjaamiseksi, sekä endovenous -tekniikat varikoosiveren hoidossa. Aivo- ja kaulavaltimoiden alueilla tehdään usein kaulavaltimon stenttaus sekä mekaaninen trombektomia akuutin aivohalvauksen hoidossa; lisäksi käytetään erilaisia embolisaatiotekniikoita AVM- ja muiden leesioiden hoitoon.

Toimenpiteet suorittavat yleensä intervensioradiologit tai vaskulaariset kirurgit, ja niihin liittyy anestesiologia sekä tarkkaa kuvantamiskykyä. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti potilaan tilan ja rakenteellisten seikkojen mukaan, ja seuranta on tärkeää mahdollisten komplikaatioiden varalta. Hyötyinä ovat pienemmät leikkaushaavat, vähemmän valtataipumukselliset toimenpiteet ja nopeampi toipuminen, mutta riskinä voivat olla verenvuoto, infektio, tukokset tai laitteen epäonnistuminen, minkä vuoksi päätökset tehdään huolellisesti.

Historia: moderni endovaskulaarinen hoito kehittyi 1960-luvulta eteenpäin, ja nykyinen käytäntö perustuu interventional radiologian ja vaskulaarisen kirurgian nopeaan teknologiseen kehitykseen.